?

Log in

No account? Create an account
Hiukan litteä. [entries|friends|calendar]
Projektio

[ userinfo | livejournal userinfo ]
[ calendar | livejournal calendar ]

Laiha läski? [16 Sep 2009|07:22pm]
Viimeksi päivitetty 83 viikkoa sitten

Hups. Olen luistanut siihen, että teen suomenkielisetkin merkinnät stripediin, vaikka tällainenkin journaali on olemassa.


Mutta nyt sitten vähän nihkeilen:

Mikä ihme on tämä "laiha läski", ilmaisu joka on viime vuosina ponnahtanut esiin siellä täällä? Muun muassa Teräsbetonin jäsenet tunnustautuivat joskus leikkimielisesti laihoiksi läskeiksi, ja sitten kaikenlaisilla kehonhuoltofoorumeilla varoitellaan laihaksi läskiksi päätymisestä. Ymmärrän kyllä, että sillä tarkoitetaan ihmistä, jonka paino(indeksi) on matala, mutta lihasmassa pieni ja rasvaprosentti mahdollisesti korkea.

Mutta hei, jos on laiha, ei ole läski! Tuohtumukseni tästä sanaparista on toisaalta kieliopillinen ja toisaalta poliittinen. Kieliopillinen närkästys lienee itsestään selvä, mutta obskuurimpi poliittinen harmini johtuu siitä, että inhottaa, miten laihoja pidetään järjestään hyväkuntoisina ja lihavia vastaavasti lihaksettomina. Yleisessä keskustelussa ennen kaikkea se tuntuu olevan mahdoton ajatus, että painava ihminen voisi olla hyvässä kunnossa ja lihaksikas, ja sitten lihavia syytellään, etteivät he pidä itsestään huolta.

Hei, ainakaan meidän ala-asteen luokan paras kuulantyöntäjä ja painonnostaja oli se lihava tyttö. Minä, ylesesti kirahviksi haukuttu teini, puolestani pärjäsin puolestaan ainoastaan korkeushypyssä ja lentopallossa, ja näissä puhtaasti pituuteni ansiosta, en niinkään erityisen hyvän fyysisen kunnon vuoksi. (Harrastin voimistelua ja tennistä, mutta niistä ei ollut yleisurheilu- ja joukkuepelipainotteisessa koululiikunnassa erityisesti hyötyä.) Olen toki sittemmin tavannut niin huonossa kunnossa olevia lihavia kuin lihaksikkaita laihoja tyyppejäkin, mutta korrelaatiokäyrä kunnon ja painon välillä ei todellakaan ole neljänkymmenenviiden asteen kulmassa laskeva suora, kuten jotkut tahtovat uskoa.


Hiukan aiheeseen liittyen, Hesari otsikoi eilen: Tutkimus: Perimä ei määrää vyötärön ympärystä. Itse artikkelissa kuitenkin

"Väestötasolla 60–70 prosenttia painoindeksin vaihtelusta selittyy geneettisillä eroilla", sanoo väestötieteen yliopistonlehtori, dosentti Karri Silventoinen Helsingin yliopistosta.


Eli otsikkona voisi yhtä hyvin olla "Perimä määrää valtaosan vyötärön ympäryksestä". En koe olevani varsinainen health at any size -aktivisti, mutta silti on ruvennut pistämään silmään se, miten valtamedia tahtoo sanoa että huonokuntoisuus = lihavuus = epäterveelliset elämäntavat.
post comment

Meemi [01 Feb 2008|12:14am]
Kysely. Pöllin papuskilta, on tämä ollut muillakin.

Hip hei!Collapse )
post comment

...ja leppoisaa laskiaista! toivoo Yliopistoliikunta. [10 Sep 2007|12:41pm]
post comment

Kasvissyöntiä [09 Sep 2007|02:27pm]
Irma: No nyt toi nirso kissa ei suostu syömään possunsuikaleitakaan. Joo, me taidetaan vielä saada läskisoosia ruuaksi.

Ilka: Viimeks mureketta ja nyt lihakastiketta. Sun kanssa on ihanaa olla kasvissyöjä!
post comment

Kesämeemi [19 Aug 2007|11:11pm]
Teen kesän yhteenvetomeemin, vaikka onkin vielä edessä kesälomamatka, jolta odotan melko paljon. Syyssäät ovat kuitenkin alkaneet.

Löysin tämän surffaamalla LJ:ssä satunnaisia reittejä ja muokkasin ihan vähän.


Kesä 2007Collapse )
2 comments|post comment

Toinen hyvä lainaus [23 Apr 2007|02:51pm]
"Puberteetti vaikuttaa voimakkaasti myös mielialoihin, sillä murrosikään liittyy biologisen sukukypsyyden lisäksi henkinen itsenäistyminen ja kiinnostus toiseen sukupuoleen." (Leinonen ym. 2005.)

Hetkinen, mitä tästä voidaankaan päätellä? Joko siis kiinnostusta samaan sukupuoleen ei ole olemassa tai sitten se ei kuulu murrosikään. Kääntäen, sellainen murrosikä, johon ei liity kiinnostusta toiseen sukupuoleen, on mennyt jotenkin pieleen. Näin meidän yläasteillamme.


-----
Lähde:
Leinonen, M., Nyberg, T., Veistola, S. 2005. Koulun biologia: Ihminen. Keuruu: Otava.
4 comments|post comment

Päivän kasvatustieteellinen paljastus [23 Apr 2007|12:23pm]
"Raija Yrjönsuuri (1989, 1990, 1992, 1993, 1995, 1996) on useissa tutkimuksissaan tutkinut oppilaiden toiminnan suuntautumista oppitunneilla ja havainnut sen kohdistuvan muuhunkin kuin oppimiseen." (Yrjönsuuri ym. 2004.)

No shit? Pitikö tätä oikeasti tutkia vuosikymmen?



-----
Lähde:
Yrjönsuuri, R., Yrjönsuuri, Y. 2004. Matematiikan opiskelun ja opetuksen käsitteet. Teoksessa Matematiikka - Näkökulmia oppimiseen ja opettamiseen. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.
10 comments|post comment

Hyvinkuultuja [22 Apr 2007|05:29pm]
Kantorei Saarlouis -kuoro laulaa:
"Quam olim Abrahae / quam olim Abrahae / promisisti / promisisti."*

Irma laulaa mukana:
"Jo moni kalpenee! Jo moni kalpenee! On niin siistii! On niin siistii!"


-----
* "Kuten luvattiin Abrahamille."
2 comments|post comment

Meemi. [20 Dec 2006|01:44am]
Meemi.Collapse )
5 comments|post comment

[06 Dec 2006|11:19pm]
Miten tarkasti sitä yrittää kontrolloida toisella olevaa kuvaa minusta. Ja on helpottunut vasta kun toinen saa tietää jotakin mitä ei pitänyt. Miten kovasti sitä jännittää vaikuttaakseen upean vahvalta. Ja pystyy silti kiintymään vasta kun on ollut hölmö, heikko toisen edessä.
4 comments|post comment

Tällainen kierteli internetiä, minä poimin talteen. [05 Dec 2006|03:33am]
Piiiitkä meemi.Collapse )
7 comments|post comment

Eilen illalla muistelimme suomalaisia klassikoita. [02 Dec 2006|12:02pm]
Manda: ...ja se 15-vuotias sanoi mulle et eiku sä oot aikuinen nainen!

projektio: Ha! Ja sit sä lauloit et aikuinen nainen mä oooooon...

konteksti: Onks toi se sama laulu missä on et sydänystäväksi aikuisen naisen?

projektio: Joo, toi on kertsistä. Se alkaa et aikuinen nainen mä oooooon.

konteksti: Mä sekotan sen aina siihen Mikko Alatalon biisiin. Niinku et aikuinen nainen mä oon, mä panen suihketta kainaloon.
post comment

Hyvä leuka ja muita tapahtumia viime päiviltä [01 Dec 2006|07:25pm]
Pidin tunnin, jolla lähinnä puhuin, kyselin ja kirjoitin taululle. Opetusharjoitteluani ohjaava opettaja sanoi palautetta antaessaan: "Sullahan oli nyt opetusmuotoina vain nää perinteiset liitu ja leuka. Mut sulla on hyvä leuka, ja liituahan tuolla riittää." Olin mielissäni.


Olin tehnyt syyslukukauden portfolioni kolmessa illanpuolikkaassa. Olin kyllä pitänyt oppimispäiväkirjaa ja keräillyt materiaalia ohjeiden mukaisesti aiemminkin, ja kokosin portfolion rakkaudella. Mutta tein tasan sen mitä käskettiin, koska tärkeintä on nyt päästä läpi eikä olla superhyvä, on sen verran muutakin ajateltavaa. Koen velvollisuudekseni nyt olla enemmän ihminen ja vähemmän opiskelija. Kaikenlaista hauskaa mistä te ette tiedä mitään on koko ajan vireillään.

Niin, niin tänään menin vähän häntä koipien välissä portfoliokeskusteluun sitä ohjaavan opettajan luo. Ja ope kehui mun portfoliota ja sanoi "Sähän olet tehnyt aika paljon tätä." Hei, joskus ohjeita noudattamalla pärjää ihan hyvin. Tai sit mä olen vaan mahtava.


Olen taas lueskellut deitti-ilmoituksia, ja minua harmittaa jatkuvasti, ettei deitti.netissä saa lähettää nimetöntä palautetta ilmoittajille. Minulla olisi paljon kerrottavaa.

Ensinnäkin nämä pettäjät. Miten joku suunnitellusti rikkoo sen suuren sopimuksen, yhden isoimpia luottamuksia mitä yksityishenkilölle koskaan lankeaa? Ihan tahallaan, harkitusti, prosessissa joka vie viikkoja ja jonka aikana olisi koko ajan mahdollisuus vielä kääntyä takaisin? "Salaista seuraa" etsivän tunnekylmiön kanssa en tahtoisi olla tekemisissä.

Ja sitten ne jota panevat ikäsarakkeeseen 22 mutta paljastavat viestissä olevansa 35 ja etsivänsä nuorempaa naista. Eivätköhän ne parikymppiset naiset, jotka etsivät vanhempaa miestä, osaa kirjoittaa ikähaarukaksi vaikka 30-40? Kaikki tuollainen kusetus vituttaa niin paljon etten harkitsisikaan.

Ja ne jotka ovat pettyneet elämänmenoon, baareihin, naisiin, pinnallisuuteen, alkoholiin, pariutumisriitteihin, kanamaisuuteen, mediaan, feminismiin ja vähän kaikkeen muuhunkin. Nyt ne etsivät naista, joka olisi tämän kaiken yläpuolella ja jonka kanssa voisi kerrankin olla aito. En minä uskalla ottaa yhteyttä ihmiseen joka näkee kaikessa noin paljon pahaa.

Ja vielä kaikki jotka kuvaavat ihmistä "laadukkaaksi" voisivat myös harkita arvojaan uudelleen. Ja ne jotka sanovat "elämäsi tilaisuus", "hei naiset!" tai "komeaksikin haukuttu".

Mutta en minä halua ruveta antamaan sähköpostiosoitettani tuntemattomille vain siitä ilosta, että saisin kertoa heille, mikä heissä on vikana ja mitä voi sitten ehkä miettiä, jos ei saa yhtään vastausta. (Tai jos 50-vuotiaana alkaa tuntua tyhjältä jossakin syvällä sisällä.)


Hakiessani taustamateriaalia lukion bilsan ykköskurssia varten, törmäsin tarinaan ranskalaisesta Jeanne Calmentista. 90-vuotiaana Calmentilla ei ollut enää elossa olevia perillisiä, joten hän teki yleiseen ranskalaiseen tapaan sopimuksen silloin 47-vuotiaan François Raffrayn kanssa. Raffray maksaisi hänelle tietyn kuukausisuman hänen asunnostaan hänen kuolemaansa saakka; Calmentin kuoleman jälkeen Raffray saisi asunnon. Summa oli laskettu siten, että asunnon hinta tulisi maksetuksi noin kymmenessä vuodessa.

Calment eli vielä yli kolmekymmentä vuotta. Raffray kuoli ennen häntä, ja Raffrayn leski joutui jatkamaan maksamista. Jeanne Calment kuoli 122-vuotiaana 1997 ja on tähän asti vanhimmaksi todistettavasti elänyt ihminen.


Olen viime päivinä tehnyt paljon tiliä sellaisten asioiden kanssa, jotka ovat vaivanneet jo pitkään. Se on ollut raskasta enemmän kuin vapauttavaa mutta hyvää ja konkreettista ja oikein silti. Olen soittanut puheluita, postittanut papereita, antanut anteeksi ja käynyt paikoissa. Olen saanut hämmentävän paljon aikaiseksi vaikka on tuntunut että olen koko ajan niin loppu etten jaksa kuin istua ja pelata kalapeliä.

Mutta olen saanut kahdesti yli miljoona pistettä kalapelissä.


Sikäli kun muulta on jäänyt aikaa, eli vähän, olen lueskellut Judith Butlerin kirjaa Undoing Gender. Olin toivonut käytännön opasta - tiedättehän, Undoing Gender - Ten Easy Steps for Taking Down the System in 30 Days! Mutta opus on teoreettinen. Lauseet ovat hehtaarin ellei jopa valovuoden pituisia ja sisältävät minimissään kaksi sanaa joita en ymmärrä. Saa nähdä mihin asti pääsen.
7 comments|post comment

Pienistä asioista [26 Nov 2006|03:55pm]
Välillä tekee mieli kirjoittaa sellaisia pienenpieniä entryjä kuten jotkut kirjoittavat LJ:ssa. Sellaisia jotka eivät tähtää kovin korkealle ja joissa jokaisen mielipiteen ei pidä olla perusteltu. Vaikka siitä, että, no...

No portfolion tekeminen menee hyvin vaikka varasin siihen liian vähän aikaa. Ei se viekään sitä aikaa mitä ajattelin, tai ehkä minä työskentelen tehokkaammin, kun on oikeasti motivoivaa koota omia suorituksiaan kansiin. Tässä saa toimia aika vapaasti, mistä minä pidän. Yksityiskohtaiset säännöt aina hermostuttavat ja tappavat minussa halun tehdä mitään etten tekisi väärin.

Ja opiskelijaruokaklassikko makaronia tonnikalalla on nykyään yksi lempiruoistani, ja olen viime päivinä kironnut useamman kerran kun on pitänyt mennä jonkun luo herkuttelemaan eikä ole saanut syödä tonnikalamakaronia kotona. Rainbow’n vaalea tonnikala on melkein ainoa joka tulee Euroopasta eikä jostain Thaimaasta ja missä edes ovat Seychellit? Ja lisäksi se on hyvää ja pakattu juuri yhden hengen tonnikalamakaroniannokseen sopiviin purkkeihin. Oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja sillä hyvä. Olen minä outo, mutta älä yritä väittää ettet sinäkin olisi.

Kirpputoreille en ehtinyt tänä viikonloppuna. Tänään on mieli olla kotona ja pitää tehdä portfoliota, ja eilen oli muuta tekemistä. Eilen sain yleisen hengailun ja kaikenlaisen vapaa-aikailun jälkeen itseni liikkeelle kotoa vasta viiden aikaan ja menin äitini nimipäiväjuhlille. Siellä oli se tavanomainen joukko ihmisiä, jotka olen tuntenut syntymästäni saakka, ja tällä kertaa minua kyllästytti. Oli ehkä muuta miettimistä.

Tai siis olen vaan ollut negatiivinen viime päivinä, heilunut tuulessa kuin märkä paperinpala. Kertaillut vanhoja murheita, käynyt päänsisäisiä keskusteluja joissa sanon ihmisille vihaisia, inhottavia asioita joita olen muka halunnut sanoa jo pitkään, vaikka todellisuudessa ne eivät juuri koskaan enää vaivaa. Olen hautonut kostoja ja miettinyt reaktioita.

Tänään katselin ikkunasta ulos. Sitä voisi tehdä enemmän. Se antaa perspektiiviä, ja Vallila on kaunis jopa tähän vuodenaikaan.


Juuri tällaisia merkintöjä sitä vaikka voisi tehdä, tai sitten jopa jättää isot kirjaimet pois, olla välittämättä kappalejaoista ja oikoluvusta. Mutta kun minä pingotan. Olen korkealle tähtäävä ihminen ja kaiken minun elämässäni pitää olla perusteltua.

Ja sitten iskee se tarve kertoa kaikki. Ja kaikkea ei voi kertoa, koska on yksityisasioita, niin, niitäkin harrastan nykyään, ja sitäpaitsi kaikki ei käänny minun kieleltäni tälle kielelle, ja minä tavallaan tykkään salaisuuksista nykyään, ja kaikkea ei kerta kaikkiaan ole tarve kertoa, miksi olisi? Tässäpä on ristiriita. En minä osaa vieläkään pitää nettipäiväkirjaa, ja jos joskus tunnen oppineeni niin voin yhtä hyvin lopettaa.


Mutta ehkä näitä suomenkielisiä voisi taas aina välillä. Tykkään kyllä.
8 comments|post comment

Nyt minä valitan laitoksestamme. [21 Oct 2006|05:04pm]
"Vertaile Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 ops:n biologian opetuksen tavoitteita vuoden 1994 ops:n tavoitteisiin." 3-7 sivua. Siis kolme viiva SEITSEMÄN.

"Vitsi kun kiinnostavaa!" huudahtaa kivenjärkäle innostuneena.
"No niin todellakin!" vastaa toinen.


Ymmärrän hyvin, että minun halutaan pohtivan vaikka sitä, miten opetussuunnitelman tavoitteet näkyvät opettajan käytännön työssä. Mutta yksityiskohtainen essee 12 vuotta vanhasta opetussuunnitelmasta? Älkää viitsikö.

Deadline oli runsas viikko sitten torstaina, jolloin sain tietää esseestä ja neuvottelin itselleni lisää aikaa seuraavaan maanantaihin. Siis viime maanantaihin. Kirjoittelen esseetä parhailaan.


"Mikä sua vaivaa?" kysyi eräs ystäväni viime viikolla minun unohdettuani taas yhden määräpäivän ja luonnostellessani neljän tunnin päästä erääntyviä jaksosuunnitelmia luennolla. No, mua vaivaa se, että Soveltavan kasvatustieteen laitoksella informaatio ei kulje vaan meidän odotetaan joka vitun päivä stressaavan noin puoli tuntia siitä, mitä esseitä pitääkään palauttaa milloin, missä ovat seuraavat luennot ja mitä muuta pitikään tehdä huomenna. Näin tämä ystävä tekee.

Tietoa tietysti on. Sitä saa esimerkiksi luennoilta, pienryhmäkerroilta, WebOodi-ilmoittautumisjärjestelmästä, Alma-intranetista (jos sattuu löytämään läpi sen sokkeloiden, ja joku nurkka jää aina tutkimatta), laitoksen verkkosivuilta osoitteesta jonka opettaja on maininnut ensimmäisellä ryhmäkerralla, WebCT-oppimisympäristöstä, OPIT-oppimisympäristöstä ja kurssitovereilta. Nämä kaikki päivittäin läpikäymällä pärjäisi varmasti erinomaisesti.

Mutta kun MÄ EN JAKSA STRESSAA. Systeemi ei toimi eikä minulla riitä energiaa myötäillä sitä, kun vika ei ole minussa. Tiedän, etten ole liian tyhmä tai edes käsittämättömän huolimaton. En ole aina turhantarkka, mutta kun ei minun mielestäni opintokokonaisuuksia (tai muita yhteiskunnan rakenteita) pitäisi suunnitella niin, että niissä pärjäävät vain turhantarkat. (Oletteko koskaan hakeneet yleistä asumistukea...?)

No, kyllähän minä pärjäänkin. Neuvottelen lisäaikaa, lähettelen anteeksipyytäviä sähköposteja, pyydän tarkennuksia, sanon opettajille vastaan, jätän tulematta paikalle ja palauttelen tehtäviä kysymättä myöhässä. Kompensoin tätä olemalla terävä ja tilannetajuinen silloin kun olen paikalla ja omaamalla kymmenvuotisen kokemuksen opiskelu-uralla poikittain navigoinnista. Mutta kaiken taustalla kytee tuttu tunne siitä, että minulta odotetaan parempaa.


Niin. Joka tapauksessa vuonna 2004 opetussuunnitelmassa korostetaan tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmien käyttämisen tärkeyttä, jota kymmenen vuotta aiemmassa opetussuunnitelmassa ei mainita. Tämän voi selittää vallitsevalla tutkivan oppimisen trendillä...
2 comments|post comment

Mene ja klikkaa! [06 Oct 2006|02:41pm]
http://www.uutislehti100.fi/ kysyy tänään hedelmöityshoitolaista. Pilipaliahan nuo sen kyselyt ovat, mutta jos ei muuta, niin nettiäänestyksiin vaikuttaminen blogijulkisuuden kautta on hauskaa.

(Heidän kielenkäytössään "kaikille" tarkoittanee alkuperäisen esityksen mukaista lakia.)
post comment

En nyt ehkä kykene kuin tähän. [22 Sep 2006|01:44pm]
Meemi, popmusikilta.


Hip hei.Collapse )
post comment

Googlehupia [22 Sep 2006|09:51am]
Eli kirjoittaa Googlen hakukenttään lainausmerkeissä "[oma nimi] on" ja postittaa kymmenen ekaa tulosta.


Irma "on ajatellut"

[Reipas] Irma on Oranssi ry:n teatteriryhmä, joka on perustettu vuonna 1994.

Irma on elänyt leskeksi jääneen, henkisesti rujoksi kuvatun äitipuolensa Katrin alaisuudessa.

Irma on noitatytöistä iloisin ja välittömin. Hän ei aina ehdi harkita ennen kuin toimii, mistä aiheutuu joskus hankaluuksia.

Irma on siviilissä kaaosteoriasta väitellyt kauppatieteen tohtori [...] Irma on esiintynyt alasti vain kerran, Lauri useasti.

Irma on kiinnostunut myös puutarhanhoidosta

Irma on kouluttaja, työyhteisökonsultti ja työnohjaaja.

Irma on tehnyt kaupat pian syntyvästä aviottomasta lapsestaan vauvakauppias-Katinkan (Kati Outinen) kanssa.

Irma on laulaja. Hänen rintakehänsä on aina auki.

Irma on pitkän linjan palveluyrittäjä, jolla Saarikylien Seremonian lisäksi on pitopalveluyritys Kangasalla.



Bonarina tulos numero 18:

Irma On Irma.
2 comments|post comment

House alkaa! [21 Sep 2006|03:04pm]
Tänään illalla klo 21.00 alkaa MTV3:lta amerikkalainen tv-sarja House. Sinun pitää katsoa sitä.

Olen puhunut esimerkiksi täällä aivan kylliksi siitä, miksi House on paras ikinä. Kerrattakoon tässä sen vuoksi vain se tosiasia, että House on paras ikinä. Sinä, hyvä lukija, olet täysin vailla käsitystä omasta edustasi, jos et katso.



(Tavallaan vähän haikea olo kyllä. Tätä olen digannut puolisen vuotta ensin amerikkalaisten nettituttujen kanssa ja myöhemmin myös mukaani faniuden suohon agitoimieni Siirin ja Ilkan kera. Huomenna tämä ei ole enää meidän oma juttu.)
13 comments|post comment

Korsetti [21 Sep 2006|02:01pm]
Ostin eilen korsetin. Ei siis alusasua vaan goottivaatteen, jonka on tarkoitus näkyä. Sellaisen oikean korsetin, jolla saa kiristettyä vyötäröä kapeaksi. Näin siis tällä kertaa sarjassamme "Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen teini-ikä".

Minä olin teininä niin varovainen. Saatuani pari kertaa henkisesti turpiini huomasin, että nuorison maailma on brutaali, sydämetön ja epäkypsä. Totesin siis tyynesti, ettei se olisi minua varten, ja päätin kasvaa suoraan seesteiseksi aikuiseksi. Sainkin sitten kehuja siitä miten kypsä ja rauhallinen olen.

Eikä siinä sitten voinut ostaa mitään yliampuvaa kallista goottivaatetta, vaikka olisi halunnutkin. Se olisi määrittänyt identiteettiäni liikaa, kahlinnut minut johonkin jota en voi allekirjoittaa koko elämälläni. Olen niin analyyttinen, ja kaiken on käytävä yksiin koska kaikki liittyy kaikkeen. En ole voinut olla eri ihminen eri tilanteissa.

Kompensoin tätä teininä elättämällä isoja mielikuvitusmaailmoja, joissa sitten vaikkapa karkasin kotoa, harrastin irtosuhteita, soitin rokkibändissä, varastelin ja tappelin, käytin kovia huumeita ja purin kaiken sisäisen ulos. Oikeassa elämässä pidin aika paljon sisällä, omissa ajatuksissa ja loputtomissa päiväkirjoissa.

Voi hurja, miten vakavasti sitä ottaakaan itsensä.


Nyt kun olen seuraillut vähän yläasteen ja lukion opetusta omiin opintoihin liittyen, olen huomannut siinä pelottavassa brutaaliudessa toisen puolen. Yläasteen oppilashan ilmaisee jatkuvasti tunteitaan. Kaikki mitä vielä 15-vuotiaan lapsen sisässä tapahtuu, heijastuu ulospäin, jos kehitys ei ole mennyt aivan pieleen.

Ja yhtäkkiä lukiossa ketju tunteista mieleen ja toimintaan katkeaa. Nuoret ovat korostetun neutraaleja oppimiskoneita, jotka vastaanottavat sen mitä opettaja syytää ja syytävät sen puolestaan tuntivastauksissa ja koetilanteissa ulos. Persoona jää koulun ovien ulkopuolelle, eikä tämä ole pelkästään hyvä juttu. Yläasteikäisissä on mieletön energia.


En minä tiedä paljon mitään, mutta olen tainnut julistaa itselleni tavoitteen. Kasvatuspsykologit ovat pitkään sanoneet, että koko elämän tarkoitus on kasvaa siksi ihmiseksi, joka on. Ihmiseksi kasvaminen on hyvä juttu. Mutta salaa olen päättänyt myös kasvaa eläimeksi.


(Lisäksi kysymys. Hei gootit, minä tiedän että te olette siellä. Kertoisitteko, mihin te laitatte ne korsetin nauhojen päät? Kun siis kiristyksen jälkeen jää noin kilometri nyöriä vapaaksi.)
12 comments|post comment

navigation
[ viewing | most recent entries ]
[ go | earlier ]